Taitava Me järjesti helmi- ja maaliskuun aikana Luovan Kirjoittamisen Workshopin. Pajassa tehtiin erilaisia kirjoitusharjoituksia, luettiin runoja ja keskusteltiin niistä lavarunoilija Jonna ”Nihkee-Akka” Nummelan johdolla. Mukavan kokoisessa ryhmässä syntyikin luontevasti avointa ja rakentavaa keskustelua kirjoittamisesta ja lukemisesta.
Yksi keskusteluissa voimakkaasti nousseista teemoista oli kirjoitusharrastuksen yksinäisyys. Kirjoittaminen on monelle yksinäistä puurtamista. Vaikka tekstejä jakaisikin toisten kanssa, itse kirjoitustyö tehdään usein yksin. Siksi yhdessä kirjoittaminen voikin olla avartava ja hedelmällinen kokemus monelle kirjoittajalle – kaikkien yksin kirjoittamista palasista rakentuukin yhdessä kaunis runo kuin itsestään, jollaista ei olisi itse keksinyt.
Joskus sanoja ei kuitenkaan löydy tai tule. Silloin voi olla kyseessä monelle kirjoittajalle tuttu ”writer’s block”, jolloin tyhjän paperin edessä iskee rimakauhu. Se saattaa kestää päiviä tai viikkoja, joskus jopa vuosia. Pajat aloitimme yleensä kevyillä ja lyhyillä harjoituksilla, joiden tarkoituksena on ylittää tämä rima, tai ainakin madaltaa kynnystä kirjoittamiseen.
Hyvä esimerkki tällaisesta harjoituksesta oli, kun saimme muutaman minuutin aikaa kirjoittaa listan asioista, joista pidämme. Ainoa sääntö oli, että kynä ei saisi nousta paperista. Pitkä lista syntyikin varsin nopeasti, ja muutamassa minuutissa tyhjä paperi oli täytetty. Kuinka voikaan olla näin monta asiaa, joista pidän? Seuraavaksi valittiin yksi näistä asioista ja kirjoitettiin siitä vapaamuotoinen teksti, vaikkapa runo tai pelkkää tajunnanvirtaa. Yhtäkkiä luovuuden padot ovatkin murtuneet. Tämä on hyvä harjoitus jokaiselle kirjoittajalle, kenestä tuntuu, etteivät sanat oikein lähde soljumaan mukavasti.
Pajassa tutustuimme myös runoantologiaan nimeltä Susipaimen. Jokainen osallistuja sai kirjasta oman kappaleen itselleen ja tehtävän kirjoittaa yhteen antologian runoista jonkinlainen vastaus. Mikään teksti ei synny tyhjiössä, vaan yhdistyy lukemattomiin eri teksteihin, ja tällä tavalla se tuli selkeästi esille. Näistäkin runoista syntyi oivallista keskustelua niin kirjoitusprosessista kuin laajasti aiheen ulkopuoleltakin.
Tästä työpajasta ei myöskään huumoria puuttunut. Hauskimmat tekstit syntyivät mm. ABC-harjoitusta tehdessä, jossa kirjoitettiin dialogi käyttäen aakkosia järjestyksessä. Lauseiden piti siis alkaa aakkosjärjestyksessä, ja lopputuloksia lukiessa ei voinut olla nauramatta. Viimeisellä kerralla pajassa syntyi spontaani idea kollaasirunon tekemisestä, ja leikkelimme sanomalehdistä lauseita, sanoja, ja kuvia muodostaen niistä runot. Ainakin työpaja-assistentti luki omaansa vedet silmissä nauraen :’)
Työpaja-assistentin kissa arvioimassa tuotoksia.
Sivusimme myös runon esittämistä ja lavarunoutta tutustuen Runon aika -videosarjaan (Yle Areena). Runo herää henkiin aivan uudella tavalla, kun se saa seurakseen visuaalisen tulkinnan ja luennan.
Osallistujille tarjottiin myös mahdollisuus päästä halutessaan esittämään runojaan keväällä järjestettävässä Mental Health Art Week-tapahtumassa Savonlinnassa.